Miten siinä käy aina niin, että iltapäivästä on hyvä, pirteä ja iloinen olo, mutta kun ilta hiukankin pimenee ja sade alkaa rummuttaa kattoa, kaikki iloisuus kaikkoaa ja hyvä tuuli valuu veden mukana likakaivoon?
Onko se koulussa vain sellaista esittämistä, voi että kun olen iloinen, vai olenko minä ihan oikeasti? Kärsinkö vain syys- ja pimeysmasennuksista?

Taas lisää yksi syy muuttaa pois. Jonnekkin kauas eteläiseen maahan jossa puhutaan englantia. Siellä olisi lämmintä. Minä en kestä tätä Suomen kylmyyttää, minä haluan lämpimämpää, etenkin näin syksyisin, kun on muutenkin rankkaa ja pimeää. Kesän yöttömät yöt olivat ihania, kun koko yönä ei nukuttanut, ramaisi vain. Istuin laiturilla kuunnellen tiirojen ja kanadanhanhien kirkumista, katsellen kuinka taakseni laskeutuva aurinko loi aaltoihin oransseja viivoja. Ehkä hyvässä lykyssä puhelin soi tai joku lähetti tekstiviestin, ja minulla oli vähän nuhraantunut pahvimuki kädessä, täynnä mustaa kuplivaa limsaa. Mutta sekin on taas ohi moneksi pitkäksi kuukaudeksi, jolloin on kylmää ja pimeää. Minä vihaan syksä, mutta rakastan talvea, koska talvi on kauniimpi kuin syksy. Syksyllä sataa lunta ja vettä sekaisin sotkien kengät pilalle ja kastelee takin nihkeäksi. Kesän huvitukset ovat vielä mielessä, kun aamulla joudut heräämään kuudelta ja lähtemään kouluun. Talvella on romanttista, kun kaikkialla on valkoista lunta, pimeää ja tähtiä.

At first when I see you cry
Yeah it makes me smile

En ole lyriikkaihmisiä, mutta tuo oli pakko lisätä. Hieman piristystä minunkin päivääni, minä niin pidän tuosta biisistö. Jotenkin ihana ja positiivinen biisi, ja tuo minullekkin vähän keltaista väriä harmaaseen arkeen.