Minun itsetuntoni poljettiin tänään niin maanrakoon kuin voidaan yksinkertaisesti polkea. Mitä tapahtui minulle, ihmiselle joka aina viittasi äidinkielen tunnilla vaikka tiedo vastauksen olevan vain parin prosentin varmuudella oikein, mitä tapahtui sille samalla ihmiselle joka aina jaksoi neuvoa vierustovereitaan? Siitä ihmisestä tuli minä.
Eli kiitoksia nyt, te kaksi jotka istutte vieressäni ja viistosti edessäni, te kyllä tiedätte ketä tarkoitan. Teidän takianne jätin tänäänkin vastaamatta moneen kysymykseen sen pelossa, että vastaukseni on väärin ja te nauratte minulle. Sitäpaitsi en saanut keskityttyä tunnilla, kiitos teidän ja lukuisten "Kohooks näyttelemisessä tai mangassa kunto? No eihän ne sitten oo oikeita harrastuksia!" ja "Kripe kuuntelee hevii ja syö lapsii"-juttujenne ansiosta. Ja jos hiemankin osoitin ärsytymyksen merkkejä, sain heti kuulla "Oho Kripe otti pöffiä!". Älkääkä väittäkö ettette huomanneet. Kyllä sen ihan selvästi näki, joten kiitos teille.

Tällaista kuuluu siis minun päivääni. Tekisi mieleni itkeä mutta ei, minä en itke. Minulla vain on niin matala henkisen puolen kipukynnys ja olen niin herkkä, eikä psyykkeni kestä vähääkään henkistä rasitusta. Unohdin kaiken lisäksi lukea Preesens-pistariin, joten kun lisätään sekin vielä painolastiin, alan laskea minuutteja viikonloppuun. Joita on vielä ihan liikaa. Toivottavasti huomenna on jo parempi päivä - ainakaan meillä ei ole äidinkieltä.