Viikonloppuisin on ihana päästä maalle rauhoittumaan viikonlopuksi. Aion itse nauttia loppukesästä ja mennä vielä kävelemään metsään. Tosin hirvikärpäset pelottelevat minut kuoliaaksi, mutten kerrankin välitä siitä. Kesä-06 oli hieno, se täytyy käyttää loppuun viimeistä pisaraa myöten. Vähiin käy ennenkuin loppuu, niinhän ne aina sanovat. Niin käy nytkin: kohta on jo syksy. Ensimmäinen yöpakkanen oli viime yönä, sen näki kun perunantaimet nuokkuivat kuolleina perunamaalla. Se siitä, nyt on syksy. Mitä minä enää kesästä hölisen? Se meni jo.

Tänään on muuten sellainen päivä, kun ei taaskaan tapahdu mitään. Istun koko illan lukien Kamikaze Kaitou Jeannen neljättä osaa, syömässä marjasuklaata ja suoraan puusta haettuja omenia. Hyvin minullakin menee, minulla on tylsä elämä. Jos vain onnistuisin valittamaan tästä oikeille ihmisille, asia voisi korjaantua. Muttakun minä olen niin kiltti. Liian kiltti.

Ja anteeksi tämä ärsyttävä ja hyppivä teksti. En jostain syystä nyt vain onnistu kirjoittamaan mitään älyllistä. En perjantaina. Väsyttää.