Syksy on sellaista aikaa, kun en saa mitään aikaan. Olen lukenut vain yhden kirjan lukudiplimiin, mutta sen sijaan en ole edistynyt virkkaustyössäni yhtään. Olen saanut kokeista kasia ja ysiä, mutta unohdin tänään Panun kokonaan, kun olisi pitänyt viedä sen tarjotin kun se ei itse pysty niiden keppiensä takia.
Enkä ole piirtänyt mitään. Minulla on vähän sellainen lama-kausi, ainoa asia minkä olen saanut aikaan oli viime viikonloppuna mummuni syntymäpäivillä seurasin koko illan pientä serkkuani, ettei sille sattuisi mitään. Kun heidän lähtönsä hetki seuraavana päivänä koitti, pikkuinen halasi minua, silitti leuan alta ja lähti tyynesti Amerikkaan. Minun tulee tosi ikävä heitä, koko porukkaa, mutta minkäs teet kun he eivät tänne pääse enkä minäkään paljon sinne. Haluaisin kummitätini ensi kesänä tänne rippijuhlieni ajaksi, mutten voi pyytää sellaista ja kansalaisuuden saaminen voi kestää vuoden eikä silloin saa matkustaa.

Oikeasti juuri tämä syy on se, miksi aloitin nettipäiväkirjan pitämisen. Halusin saada itselleni jotain, johon saisin purkaa tuntojani (ja ehkä joku lukisi niitä), ja että saisin talven mittaan edes jotain aikaan. Minulla on sitäpaitsi enää kourallinen kavereita, joista olen osasta hyvää vauhtia irtoamassa. Minä vain ärsyynnyn ihmisiin niin helposti - en vain jaksa, haluan olla jonkun kanssa joka oikeasti välittää. Dr Riisan ja Jorma-sedän kanssa välitunnilla englanniksi käyty arvausleikki lämmitti mieltä, samoin kotimatka, sekin englannin kielellä. Mutta silti ulkona on niin pimeää, eikä ollenkaan haluttaisi aamulla nousta sängystä raahautumaan taas yhdeksi päiväksi kouluun. Onneksi ensi viikolla on syysloma, meillä kyseinen aika kestää koko viikon ja mistäs sitä tietää, vaikka eräs henkilökin näyttäisi naamaansa kotipaikkakunnallani..

Sinä siinä. Kysy minulta seitsemän kysymystä, ihan mitä vain, ja minä vastaan niihin. Sen jälkeen saat tietenkin kopioida tämän omaan blogiisi, jos haluat.