Aamulla satoi. Päivällä satoi. Iltapäuvällä satoi. Ja nyt, neljä minuuttia iltaan vaihtumisen jälkeen sataa.
On jotenkin feikki olo, jos joku tietää mitä tarkoitan. Kävin hammaslääkärissä naapurikaupungissa, jouduin pyöräilemään paikalliselle rautatieasemalle, joka on suurinpiirtein postimerkin kokoinen. Junakin oli myöhässä, ja kaiken lisäksi koko ajan satoi satoi satoi. Paljon vettä joka paikassa.

Inhoan isoja kaupunkeja. Ne ovat niin kylmiä. Omalla kotipaikkakunnallani on ehkä 10 000 ihmistä, keskustassa vielä vähemmän, ja porukka tuntuu jotenkin tiiviimmältä: ventovieras saattaa hymyillä sinulle lenkkipolulla tai kaupassa, pieni lapsi saattaa tervehtiä sinua (mistä olen todella yllättynyt, yleensä lapsoset kiertävät minut kaukaa..)  tai joku muuten vain alkaa juttelemaan. Hm, ei toivoakaan tuossa kaupungissa. Paitsi minusta eräs asematunnelin kaupanpitäjä oli mukava, ulkomaalainen mies. Hän keskustelikin kanssani, ja se lämmitti mieltä. Ehkei maailma olekkaan niin julma kun luullaan..

Perjantai on kuitenkin aina parannus. Huomenna ei ole koulua, mutta allekirjoittanut on päivän jäljessä muita opiskelussa. Kai sitä joskus saa olla, mutta koska olen niin perfekonisti, linjoilla tarpeeksi roikuttuani menen siivoamaan huoneeni ja lukemaan päivän läksyt. Kiitos.