Minun koulupäiväni ovat tylsiä. Minun iltani ovat tylsiä. Minun elämäni on tylsä.

Eilen illalla päätin lähteä kävelylle läheisen järven rantaan ja sitä kiertävälle lenkkipolulle - ihan vain kävelemään, kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Istuskelin yksinäni sillalla ja penkeillä ja NAUTIN olostani suunnattomasti niin kauan, kunnes menin takaisin kotiin ja sain käydä seuraavanlaisen keskustelun:
"No kenes kanssa olit?"
"Yksin."
"Niin varmaan. Olit jonkun pojan kanssa."
"Enpäs ollut kun yksin!"
"Joojoo. Olit kumminkin."

Se siitä. Päiväni olisi ollut jopa suhteellisen HYVÄ ilman ko. keskustelua (johon osallistua minä vastaan muu perhe), jonka ansiosta ne vähäisetkin onnellisuudenrippeet jotka olin saanut rauhassa kävelyllä haparoivasti teipillä kasaan, hajosivat ja se siitä. Minä painun huoneeseeni kuuntelemaan musiikkia ja ärhentelemään tavaroille - kun en halua pilata ihmissuhteitanikaan, jotka ovat vain huomaamattani aina vähentyneet. Vielä pari vuotta sitten minulla oli paljon luokan suosittuja ja vähemmän suosittuja tyttöjä kavereina, nyt en enää edes puhu niille. Miksi minusta tuli näin outo ja niistä niin outoja? Miksemme enää sano "Moi, mitä kuuluu?" kun näemme? Ehkä siksi, että meistä tuli niin erilaisia.

Joskus mietin, millaistakohan minunkin elämästäni tulisi jos löyttäytyisin niiden porukkaan tai en olisi alunperikään lakannut puhumasta niille. Voisinko minäkin nauttia olostani heidän seurassa, vai olenko jo liian erilainen, arvostanko eri asioita? Hm. Kas siinäpä pulma.
En kuitenkaan usko, että pysytisin esimerkiksi entisen parhaan kaverini kanssa enää juttelemaan samalla tavalla "kuin silloin ennen.", koska joko minä tai hän (luultavasti minä) ajautui eri porukkaan, ja niin. Nyt siitä on jo päälle kaksi pitkää vuotta, vaikka mielessäni asiasta on jo miljardia vuosia. Niin paljon on ehtinyt tapahtua.
Hän saa kuitenkin pitää sen ystävänkorun puolikkaan, jonka toin joskus jostain matkaltani. Voisin joskus laittaa sen kouluun ja katsoa huomaako hän. Tai jotain. Olisi kuitenkin kiva olla vielä kavereita.

//
Kiitos Piristysruiskeelle. iki-ihanasta sivupohjasta. http://loputon.vuodatus.net <3